Erakoitumista

Perjantai-ilta ja meikä istuu jälleen kerran yksin himassa. Onneks puitteet on ainakin kunnossa, ei paljon hienompaa kämppää enää kehtais toivoakaan. Ainoa valituksenaihe on tämä ENSIMMÄINEN KERROS. Oon cityihminen henkeen ja vereen joten mun pirtaan ei vaan käy noi miljoonat helvetin ötökät jotka on kilpaa änkemässä sisälle. Sain kauppareissulla vähintään 20 puremaa joista osa on turvonnu aika huolestuttaviin mittasuhteisiin.

Ukko on kaverillaan ottamassa bisseä. Pyysi se mukaan mutten vaan oikeen pysty lähtemään. On tullu taas itkettyä melkein koko päivä ja ulkonäkö on sen mukainen, kaupantätikin katto senverran säälien että alko hävettää. Nää viikonloput on vaan niin vitun vaikeita kestää välillä, etenkin jos ukko lähtee johonkin. Vaikka se aina pyytelee mukaan en vaan jaksa mennä tutustumaan vaan jään himaan itkemään ikävääni vanhoja ystäviä kohtaan. Ja se ikävä on oikeasti ihan tajuton.
Pelaaminenkaan ei oikeen jaksa innostaa, killan kanssa ei pääse raidaamaan vielä pitkään aikaan jos koskaan, ja altteja on levutettu jo niin paljon että alkaa tulla korvista ulos. Kai se fiilis löytyy taas jossain vaiheessa uudestaan.
Olisin onneni kukkuloilla jos löytäisin jostain yhden ihmisen jonka kanssa vois hakata pleikkaria yömyöhään ja jauhaa tyttöjenjuttuja siinä samalla. Voiko noi kaks asiaa oikeasti sulkea toisensa pois?
Jotain positiivista myös, maha alkaa näkyä :P Toisin ku luulin, se on oikeestaan aika siistiä. Toisaalta yks itkunaiheista on yleensä se etten näytä tarpeeksi raskaanaolevalta vaan pelkästään siltä että ruoka-aikaan on oltu kotona.

Yritän kiinnittää nyt ruuan laatuun ja määrään huomiota, mutta ei se ihan helppoa oo kun alitajusesti yrittää vaan toitottaa itelleen ettei saa lihoa. Onneksi oon kuitenkin normaalipainonen nyt niin ei tarvii stressata että pitää lihoa hirveästi tai yrittää hissukseen laihduttaa ettei tuu sokerivauvaa. En olis uskonut että niin hirvittävän pieni ihminen voi aiheuttaa näin suuren kaaoksen mun kropassa ja sen ulkopuolella..
Jos olis kunnon kamera, laittaisin vastoin periaatteitani ainaki yhden mahakuvan ja muutaman asunnosta. Jos pukeutuisin mielenkiintoisemmin, myös mun vaatteista. Mutta joo, tämä tästä tänään, tack och adjö.

Äitienpäivä

Jumankavita, saan toivottaa itelleni hyvää äitienpäivää :P
Tultiin eilen mummon kanssa mutsille ja vaikka kävin viimisenä nukkumaan, heräsin ensimmäisenä joskus puol kahdeksan aikoihin, kiitos miljoonan kärpäsen joiden mielestä mikään ei ole hauskempaa kuin mun korvassa surraaminen. Miten mä vihaankaan kaikenmaailman ötököitä, siis ihan kaikkia! Ja muutto pohjakerrokseen tiedossa uujeah.
Päätin ilahduttaa mammaa ja vein koiran aamulenkille. Nyt on pakko sanoa että en tiedä minkälainen mukainsinööri noi kuonopannat sun muut valjasrytkeet on suunnitellu koska ei niitä osaa KUKAAN selväjärkinen laittaa paikoilleen ilman ohjekirjaa ja patsaankaltaista kärsivällisyyttä omaavaa koiraa. Jätin turhat hilavitkuttimet sikseen ja käytiin lenkillä ihan pelkällä pannalla ja hihnalla, ne mäkin sentään tajuan.
Vedin perinteiset ja noukin mammalle tienvarresta valkovuokkoja, noita jokaisen persaukisen tyttären pelastuksia äitienpäivisin<3
Daimkakku on sulamassa, sain sen itse eilen valita enkä pettynyt, hyvää on jäisenäkin! Kyllä, oon niitä ihmisiä jotka ei suostu syömään varmaan 60 prosenttia mistään ruuista, mutta niitä joista tykkään voin vetää vaikka jäisenä/lämmenneenä/homeisena.
Nyt takapihalle kittaamaan kahvia ja syömään kakkua om nom nom.

Testing,

Koska Livejournal on niin yesterday ja tarvitsen jonkin paikan jonne avautua.
Äsken mulla oli selvänä mielessä mitä kirjoittaisin ensimmäisenä mutta yllättävää kyllä nyt pää on tyhjä, kannatti todella pähkäillä 20 minuuttia ton ulkoasun kanssa, kaikki oleellinen ja ei niin oleellinen haihtu siinä.
Tästä ei sitten tuu sellasta "Puin tämmösen tänää päälle ja täs on kuvia hedelmistä mun keittiön pöydällä"- blogia koska ensinnäkään en omista kameraa ja toisekseen mun kuteet on yleensä melko tylsiä ja kolmannekseen meidän asunto on hirveen näköinen.
Olen 23-vuotias nuori naiivi tyttö, asun kolme vuotta vanhemman avomiehen ja keski-ikää lähestyvän kissan kanssa. Joulukuussa on tulossa neljäs perheenjäsen mutta siitä ehkä lisää joskus myöhemmin. Tämä ei nimittäin myöskään ole raskausblogi. En edes tykkää koko sanasta blogi, tämä on mun oma avautumisfoorumi ja jos jotakuta kiinnostaa lukea niin siitä vain, jotkut henkilökohtaisemmat kirjoitukset pistän sitten yksityiselle tai vain kavereille yms.

Testaus oli nyt tässä, huomenna ehkä tositoimiin :P