Rättiväsymys

Helvetti että voi ihminen inhota liikuntaa. Kotiuduin just lenkkipolulta ja oon päivä päivältä varmempi että kaikki maailman hannapartaset valehtelee silmät ja suut täyteen siitä miten liikunta alkaa tuottaa iloa kunhan siihen tottuu. Oon tahkonnut kuukauden verran noita tunnin reippaita lenkkejä n. 5 kertaa viikossa ja vaikka tuloksia vaa'alla näkyykin niin en nauti siitä tippaakaan. Päinvastoin ainoa fiilis minkä voimalla jaksan lähteä on silmitön raivo siitä että on pakko. Tietysti tuo on parempi tapa purkaa aggressioita kuin esim. tavaroiden heittely, mutta olo ei oo lenkin jälkeen yhtään parempi, vituttaa vaan kun huomenna on sama juttu taas edessä. GRR.

Toissailtana oli hauskoja hetkiä kun vauva tuli hoidosta, tunnin verran se jaksoi olla oma iloinen itsensä mutta sitten alkoi sellainen hysteerinen itkupotkuraivari ettei mitään tolkkua. Avo soitti sitten mummolleen ja veti hirveän hepulin kun kuuli että olivat syöttäneet perunaa vauvalle. Hyvä ettei lähteny kiikuttamaan ressukkaa sairaalaan.. Onneksi meni raivari ohi sitten loppujen lopuksi, mutta päätettiin että nyt on yökyläilyt vähän aikaa pannassa. (Eli pari kolme viikkoa kunnes alkaa taas janota omaa aikaa)

Toinen mummolailun sivuvaikutus paljastui sitten vasta yöllä. Venla nukkuu isomummolassa paljon paremmin pihalla vaunuissa kuin kotona, täällä se vetää sikeitä melkein tasan sen aikaa mitä ollaan lenkillä mutta nukkuu yöt ihan loistavasti. Käytiin nukkumaan normaalisti joskus yhentoista aikaan ja odotin saavani 8-9 tunnin yöunet. Niin vaan neljän aikaan aamuyöstä vieressä palloili naantalin aurinkona mua potkimassa pirteä vauva joka oli kaiken lisäksi kussut vaipasta ohi pitkin lakanaa. Tuli auttamattomasti pienimuotoinen paniikki että ollaan palattu taas niihin alkuaikoihin että saan heilua koko yöt pystyssä tuijottelemassa voicen yövideoita ja rukoilemaan että saan pidettyä vauvan hiljaa että avo saa nukkua. Vaipanvaihdon ja pikaisen kusilammikonpeitto-operaation jälkeen sain tunnin verran valvoa kunnes piltti simahti uudelleen ja päästiin takasin nukkumaan ja ah, vauva nukku sikeästi vielä monta tuntia, ite en saanut enää unta juuri ollenkaan ja sain vaappua zombimodella koko päivän.

Oli tosiaan niin väsynyt olo että päätin lähteä tekemään lenkin äidille saunaan. Vauveli veti hirsiä kokonaiset kolme tuntia mikä on ihan älytön saavutus, ja mä sain saunoa ihan rauhassa ja vetää navan täyteen äiskän tonnikalalasagnea. Tottakai piltti piti herättää syömään ja mikäs sen kivempaa kuin herätä pitkiltä unilta siihen että koira nuolee koko naaman märäksi :)

 

Pitkien unien jälkeen oli pelkästään sopivaa että pikkulikka veteli suorilta koko tötsän maidonkorviketta, mikä on myös aika harvinainen tapaus. Kuulun niihin ihmisiin jotka ei vaan kertakaikkiaan halua imettää muualla kuin kotona ellei ole ihan pakko. 

Tänä perjantaina saadaan kauan odotettu vieras, mun oma mummo tulee etelä-suomesta viimeinkin visiitille. Oon ihan täpinöissäni kun oon nähnyt mummoa viimeksi jouluna kun Venla oli vasta parin viikon ikäinen. Ollaan mummon kanssa älyttömän läheisiä ja asuttukin yhdessä vähän aikaa muutama vuosi sitten, joten tää välimatka on ollut ihan hirveä jaksaa. Voikun senkin sais joskus muuttamaan tännepäin kunhan jää eläkkeelle.

Nyt äidilliset velvollisuudet kiljuu kurkku suorana->